Syksy on tullut. Ihania ilmoja ja kylmempiä kelejä. Sadetta. Kauniita värejä ja paljon kuraa sisällä. Sitä se syksy on.
Käytiin syyskuun alussa Keuruulla beussileirillä ja mulla oli Troya mukana. Saatiin kerrankin kunnon häiriötä tokotreeneihin ja sitä Troya kyllä tarvitseekin. Ruutuun ei voinut mennä, kun siellä kauempana ruudun takana seisoi ihmisiä ja koiria. Oli kamalaa, piti vaan haukkua.
Ei auttanut temppuillut, helpotettiin treeniä ja lelu ruutuun niin
kyllä meni häiriöstä huolimatta ruutuun. Toinen juttu oli se, että
paikalla istumisessa kuului ympäriltä ääniä yms. niin meni maaten ja
näkyi, että paineistui. Voihan kökkö. Tiedetään mitä treenata, mutta kun
noita häiriöitä on niin vähän. Kun tutuissa paikoissa häiriöt ei
haittaa, mutta vieraissa paikoissa ja vierailla koirilla/ihmisillä tulee
esiin painestuminen.
Ollaan treenattu viikottain aksaa Troyan kanssa - Niinulla, Juhalla ja muutamia kertoja käyty myös Janne Toivolan koulutuksissa. Mukavaa on ollut ja oppia on tullut lisää! Yksi kerta kellotettiin valsseja, niin Troya oli nopein! Voitti Suomen kärkijoukkoon kuuluneita koiria. Vau, uskomatonta! Kyllähän se nopsa ja taitava onkin <3 br="">3>
Ihan kivastihan se menee. Kontakteja ollaan vahvisteltu kesän aikana ja nyt ne on taas nopeat ja paikka hieno. Kunhan pysyisivät tuollaisina! Mun pitää vaan muistaa olla johdonmukainen niin treeneissä kuin kisoissakin kontaktien suhteen. Nyt Troya on keksinyt jonkin keppiongelman, ei meinaa löytää oikeata väliä eri kulmista (aikaisemmin löysi mistä vain) ja välillä on tullut ongelma, että ei taivu kakkosväliin kovasta vauhdista.
Mut tää koiraharrastus taitaa olla sellaista, että ikinä ei tule valmista. Kun jonkin palan saa kohdalleen niin toinen on taas hajalla...
Nikita on ollut äidin luona beusseja Caraa ja Patua viihdyttämässä. Eli sen takia siitä ei oo nyt viime aikoina ollut juttuja tässä blogissa. Nikitalle kuuluu hyvää ja juokseminen on parasta! :) Treenattu ei olla, pieniä tokojuttuja lukuunottamatta. Nikita täytti tuossa 15.9 jo 4 vuotta, ihan kamalaa. Aika menee aivan liian äkkiä...